keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Thorsbergin housut

Loogisintahan olisi aloittaa vaatepuolen esittely siitä ensimmäisistä asiasta jonka käsin ompelin, eli omasta pellavaisesta alusmekostani. Mutta siitä ei nyt vielä ole kovin hyviä kuvia kun taas näistä OswaldRin housuista on (edes jonkunlaisia) joten aloitetaan niillä. Housut ovat miehen asussa, ainakin pitkän tunikan kanssa, vähän siitä tylsä vaatekappale että ne eivät koskaan mihinkään näy mutta siitä huolimatta tuntuvat olevan aika pirun hankalat ja isotöiset tehdä.


Ripustin ryppyiset housut kattoon että saisin niistä otettua kuvan. Onneksi kukaan ei tullut sillä hetkellä käymään.


Ensimmäiset housut, pellavaiset, valmistuivat viime marraskuussa (älkää antako kuvassa näkyvän serpentiinin hämätä). Pellavaa housuja varten haettiin Pellatrixistä Kotkan torin laidalta. Ensin kuitenkin tein vaaleanpunaisenkirjavasta pussilakanasta mallihousut joista tuli valtavat, olevinaan pienentelin kaavaa reippaasti mutta tuli näistä silti valtavat. Mallia otin James Barkerin Thorsberg Trousers-ohjeesta.


Vyötärölle ompelin nauhakujan ja siitä tuli oikea pistojen sillisalaatti. Ja kiristettävää kangasta riittää, tuo kuulemma lisähaastetta vessareissuille.

//

Annanpäivillä todettiin että pelkissä pellavahousuissa tulee talvikelillä aika nopeasti vilu, joten piti saada toiset housut villasta, ihanan ohkaista ja kauniisti laskeutuvaa villakangasta löytyi Tippetistä. Edellisestä viisastuneena tein housujen yläosasta vähän kapeamman, neulasin housut kasaan ja mallailin ne miehen päällä sopiviksi. Siivut lähti suurinpiirtein siitä mihin olen piirtänyt katkoviivat kaavaan.

Kuva lainattu täältä.

Näiden housujen malli on tosi sympaattinen mutta kaikesta kaventelusta huolimatta villahousuistakin tuli valtavat. Ei ehkä ihan niin valtavat kuin eka versiosta mutta valtavat silti.

Mies halusi näihin tällä kertaa vyönlenkit ja se toimiikin hiukan kiristysnyöriä paremmin mutta tursottaa silti vähän joka suuntaan. Olisi pitänyt tehdä vyötärökaitaleesta matalampi ja hieman ylöspäin kapeneva niin istuisi ehkä paremmin. Sen verran täytyy vielä fiksata näitä että ompelen nuo vyölenkit hiukka puolenvälin alapuolelta kiinni jolloin vyölle jää kapeampi aukko. Jospa se vähän hillitsisi tursoilemista, sama ainakin tehosi pellavahousujen nauhakujan kanssa.


Älkää antako kissankarvojen häiritä.

//

Seuraavaksi pitää kuulemma saada vielä yhdet housut, vieläkin kapeammat ja paremmin istuvat. Vinkkejä, anyone?



sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Magdaleena villamekossa

Onhan minulla jo blogi. Päin Mäntylää. Se on minulle rakas ja tärkeä harrastus ja se kertoo - no vähän kaikesta. Milloin mistäkin mitä elämässäni on meneillään, myös keskiaikajutuista siis, käsitöitä ja tunnelmointia ja sensellaista. Haluaisin kuitenkin kirjata muistiin myös yksityiskohtaisemmin esim. käsitöiden malleja ja niissä käytettyjä kankaita tai vaikka hyödyllisiä linkkejä. (Ja voihan niistä olla jollekin toisellekin aloittelevalle harrastajalle hyötyä ehkä.) Useimmat Mäntylän (ihan mahtavista!!) lukijoista kuitenkin ovat jotain muuta kuin keskiaikaharrastajia (mundis-ihmisiä!), ainakin oletan niin, joten en viitsi rasittaa heitä liiallisella periodijargonilla tai teknisillä yksityiskohdilla. Ainahan kiinnostuneet voivat kurkata ne täältä, enköhän kuitenkin infoa Mäntylän puolella jos/kun täällä tapahtuu jotain. Postaustahti tulee todennäköisesti olemaan harvempi kuin Mäntylässä koska esim. uusia käsitöitä voi syntyä vain rajallinen määrä.

Varmaan tosin jaarittelen täällä muutakin kuin omista väkerryksistäni. Ainakin ajattelin koota jonkunlaista kokoelmaa linkeistä joista on ollut minulle hyötyä ja nettikaupoista joista olen saanut hankittua jotain ihanaa. Koska kaikenlaistahan sitä tulee hankittua vaikka ei oikeasti olisikaan varaa! Tapahtumissa olen huomannut monien painottavan sitä ettei ole mitään väliä minkälaisissa varusteissa paikalle ilmaantuu, kunhan ilmaantuu. Jokainen määrittelee itse itselleen sen autenttisuuden tason jota haluaa leikissään toteuttaa. Mutta mutta... itse ainakin olen hurahtanut ihan tyystin villakankaiden, lautanauhojen ja kupurasolkien maailmaan. Siinä on vain jotain niin vetoavaa! Varusteet ovat olennainen osa oikeanlaiseen tunnelmaan pääsemistä, ainakin minulle.

Mutta on niin paljon muutakin! Yksin kotona voi heittää keskiaikakamat niskaan ja syödä savikiposta puulusikalla, ja ihan kivaa on sekin, mutta vasta tapahtumassa muiden kanssa löytyy se jokin. Mutta siitä kaikesta varmasti lisää myöhemmin.

Vielä sananen tai pari nimistä ja nimestä. Bloggerin mukaan tätä blogia kirjoittaa Magdaleena, joka olenkin, Mäntylän puolella. Täällä, Teille, olen kuitenkin Unna. Tai ehkä olen Magdaleena joka kertoo tarinaa Unnasta ja OswaldRista, jää nähtäväksi. En ala perustamaan rinnakkaisprofiilia joten näin sekavana saa asiantila pysyä, olkoon. Mutta siksi tämän uutukaisen nimeksi tuli Unnani mun

Kirjoitin tovi sitten Mäntylässä näin: ...niissä keskiaikavaatteissani ja ihan ilman meikkiä, tunsin itseni kauniimmaksi kuin ikinä. Ja mieheni, joka niissä varusteissaan oli aika syötävän komea itsekin, keksi viikonlopun aikana sille hahmolleni enemmän hellittelynimiä kuin minulle ikinä. Ja kun niissä vaatteissa ja varusteissa ja koko siinä olemisessa tunnen itseni eniten omaksi itsekseni, viihdyn parhaiten nahoissani. Joku juttu siinä vaan on. Siksi keskiaika. Muun muassa. Varmaan arvasittekin että Unnani mun on yksi niistä miehen keksimistä hellittelynimistä, sieltä se on siis pöllitty. Kysyin kyllä mieheltä luvan että saan käyttää sitä näin. Tuossa tiivistyy aika hyvin muutenkin se, miksi välillä haluan olla OswaldRin Unna. Toiset menee salille, me nollataan arkea keskiaikaleikillä. Unna on minulle tärkeä, henkireikä, toinen todellisuus. Siksi Unnani mun.


Terveisin Magdaleena, joka tuli kotiin elämänsä toisesta keskiaikatapahtumasta 10 tuntia ja 16 minuuttia sitten, mutta ei vieläkään ole malttanut riisua villamekkoa koska ei halua luopua Unnasta ihan vielä. Kotiäitiverkkarit on niin nähty, mä en riisu tätä ikinä!


Raakile

Tämä blogi on vasta raakile, jotakin on tuloillaan.